Luku 11

Oikeuslääkäri soitti Johannalle perjantaina vähän neljän jälkeen.

– Vertailu on tehty.

Johanna sulki näytöltä viestin, jota oli ollut lukemassa, ja otti esiin vuoden 2014 vertailupaketin. Jennin ja Kaisan kaulajäljistä otetut mittakaavakuvat olivat jo hänen pöydällään. Aleksin kuvat olivat olleet oikeuslääkärillä aamusta asti yhdessä alkuperäisten mittausten ja säilytettyjen näytteiden kanssa.

– Mitä pystyt sanomaan?

– Kuolinsyy on kuristaminen. Kaulan jälki on kapea ja litteä, kuten rikospaikalla arvioitiin. Leveys, painauman rakenne ja kudoksen pinnasta jäänyt kuvio vastaavat olennaisilta osiltaan Haapalan ja Lehtolan löydöksiä.

Johanna katsoi vuoden 2014 kuvia, vaikka ei tarvinnut niitä tulkitakseen vastausta.

– Sama väline?

– Sitä en voi sanoa. Yksittäistä nauhaa ei voi näistä yksilöidä. Mutta jäljet sopivat samaan välinetyyppiin erittäin hyvin. Aleksin kaulassa näkyy sama säännöllinen kudosrakenne, eikä kyse ole ominaisuudesta, jonka odottaisin tulevan sattumalta mistä tahansa narusta tai vaatekappaleesta.

– Muut löydökset?

– Ei viitteitä pitkäkestoisesta pahoinpitelystä tai seksuaalisesta väkivallasta. Pinnalliset vammat sopivat lyhyeen fyysiseen tilanteeseen. Kuolema sijoittuu keskiviikkoiltaan. Tarkennan ajan kirjalliseen lausuntoon.

Johanna teki merkinnän.

– Ja asunnosta ei löytynyt jälkeen sopivaa välinettä.

– Se ei ole lääketieteellinen johtopäätös, mutta jos rikospaikkatieto pitää, se tukee teidän kokonaisuuttanne.

– Pitää.

Puhelu päättyi muutamaa minuuttia myöhemmin. Johanna avasi vertailupaketin ensimmäisen sivun.

Vuonna 2014 he olivat koonneet siihen asiat, joiden piti nostaa tapaus esiin, jos samanlainen henkirikos tulisi joskus vastaan: uhri kotonaan, ehjä sisäänkäynti, omaisuus tallella, vähäinen kamppailu, kapea ligatuurijälki, väline puuttui. Nyt niiden rinnalla oli kolmas uhri ja olennaisilta osiltaan sama kaulajälki.

Johanna oli ollut oikeassa siinä, etteivät Jenni ja Kaisa olleet kaksi toisistaan riippumatonta murhaa. Vahvistus ei tuntunut voitolta. Tekijä oli jäänyt löytymättä, ja nyt Aleksi Mäkinen oli kuollut samalla tavalla.

Vanha tutkinta ei ollut enää vanha.

Antti tuli huoneeseen ennen kuin Johanna ehti soittaa hänelle. Hän näki avoimen vertailupaketin ja pysähtyi pöydän toiselle puolelle.

– Tulos tuli?

– Tuli. Oikeuslääketiede pitää jälkeä olennaisilta ominaisuuksiltaan samana kuin Jennillä ja Kaisalla. Sama välinetyyppi, mutta ei yksilöintiä yhteen nauhaan.

Antti veti tuolin lähemmäs.

– Kuolinsyy?

– Kuristaminen. Ja rikospaikalta puuttuu siihen sopiva väline.

Antti katsoi kolmea aineistokokonaisuutta.

– Eli meillä on sama tekijä.

Johanna antoi lauseen olla hetken. Vuonna 2014 he olivat käyttäneet samoja sanoja kahdesta uhrista ennen lopullista laboratorionlausuntoa. Nyt vertailu oli vahvempi, ja Aleksin sukupuoli rikkoi samalla vanhan julkisen oletuksen naisia valitsevasta tekijästä.

– Se on tutkinnan lähtökohta. Yhdistetään Mäkinen Haapalan ja Lehtolan kokonaisuuteen. Kaikki kolme käsitellään tästä eteenpäin saman tekijän tekoina, ellei näyttö pakota muuhun.

– Julkisuus?

– Ei vielä tekotavasta mitään. Viestinnästä päätetään erikseen.

Johanna kutsui ryhmän koolle. Hän kertoi oikeuslääketieteellisen johtopäätöksen siinä laajuudessa, joka muutti tutkinnan suunnan: Aleksin kuolema yhdistettiin vuoden 2014 henkirikoksiin, vanha aineisto avattiin aktiiviseen käyttöön ja uudet toimet kirjattiin saman tutkintakokonaisuuden alle.

Kysymys oli siitä, kuka oli päässyt Jennin, Kaisan ja Aleksin lähelle.

Aleksin lähipiiriä ja viime viikkojen liikkeitä tutkittiin kuten missä tahansa henkirikoksessa, eikä niistä tässä vaiheessa löytynyt ratkaisevaa. Antti avasi vuoden 2014 aineiston uutta vertailua varten, ja digitaalinen tutkinta nosti Aleksin puhelimen, tietokoneen ja pilvipalvelut kiireellisesti läpikäytäviksi.

– Vanhoja poissuljettuja ihmisiä ei nosteta takaisin ilman uutta yhteyttä tähän tapaukseen, Johanna sanoi. – Muuten tuhlaamme aikaa ihmisiin, joista tiedämme jo enemmän kuin tästä tekijästä.

Antti nyökkäsi ja kirjoitti taululle yhden sanan: risteämä.

He tarvitsivat kohdan, jossa kolme aineistoa osui samaan ihmiseen, tehtävään tai pääsyyn. Vuonna 2014 sitä oli etsitty mallitoimistoista, kuvaajista, asiakkaista, tapahtumatyöntekijöistä ja uhrien yksityisistä suhteista. Nyt Aleksi avasi uuden aineiston, mutta vanha työ kertoi yhä, mistä yhteistä henkilöä ei ollut löytynyt.

Johanna katsoi taululle kirjoitettuja kolmea nimeä. Tutkinta oli saanut takaisin liikkeen, jota hän oli neljä vuotta odottanut ja jota hän ei olisi halunnut tällä hinnalla.

Ensimmäinen uusi vastaus tuli Aleksin tietokoneesta samana iltana.

Rikostekninen tutkija toi Johannalle viestiketjun, joka oli palautettu koneen sähköpostista. Lähettäjänä oli KASVOT 2018 -tapahtuman teknisen tuotannon yhteinen osoite. Allekirjoituksessa ei ollut henkilön nimeä, vain tapahtuman tunnus ja teknisen tuen yhteystiedot.

Ensimmäisessä viestissä kysyttiin Aleksilta tapahtumassa käytetyn kuva-aineiston alkuperäistiedostoista ja niiden teknisistä tiedoista. Aleksi oli vastannut, että osa tiedostoista oli hänen omalla koneellaan. Seuraavissa viesteissä tavallinen tiedostokysymys oli muuttunut tapaamiseksi.

Viimeisessä vastauksessaan Aleksi vahvisti olevansa keskiviikkoiltana kotona.

Johanna luki ketjun uudelleen.

Yhteydenotto näytti tavalliselta jälkityöltä. Viesteissä puhuttiin kuvista, tiedostoversioista ja tapahtuman jälkitöistä ilman mitään poikkeavaa. Aleksi oli asioinut tapahtuman teknisen henkilöstön kanssa jo KASVOTissa, joten hänen ei ollut tarvinnut uskoa tuntemattoman selitystä. Viestin lähettäjää ketju ei kuitenkaan yksilöinyt.

Neljä vuotta aikaisemmin Kaisan kotiin oli sovittu käynti nimettömän arkisto-osoitteen kautta.

Nyt heidän edessään oli sama toimintamalli uudessa järjestelmässä: yhteinen osoite, uskottava työsyy ja kotikäynti.

– Pystyttekö osoittamaan lähettäjän työasemalle? Johanna kysyi.

– Osoitteella on ollut useita käyttäjiä, tutkija sanoi. – Palvelintiedoista saadaan kirjautumisia ja lähetysajat, mutta henkilökohtaista lähettäjätunnusta ei näy tässä ketjussa. Tarvitaan tapahtuman omat työasema- ja käyttäjätiedot.

– Pyydetään ne heti.

Johanna soitti Emilialle ennen kuin ilta ehti pidemmälle. Hän kysyi vain uudesta löydöstä.

– Olemme löytäneet viestinnästä tarkennuksen siihen KASVOTiin liittyneeseen kuva-asiaan, josta kerroitte eilen. Muistatteko, mainitsiko Aleksi jonkun nimen sen yhteydessä?

– Ei, Emilia sanoi. – Mä olen miettinyt sitä koko päivän. Ei nimeä.

– Puhuiko hän siitä niin, että joku olisi ollut tulossa käymään?

Emilia oli hetken hiljaa.

– Ei suoraan. Se sanoi, että hoitaa sen illalla. Mä ajattelin kai jotain sähköpostia tai tiedostojen lähettämistä. Jos se olisi sanonut, että joku tulee kotiin, olisin ehkä muistanut sen. Mutta en voi luvata.

– Entä sanoiko hän, että asiassa oli ongelma tai että yhteydenotto tuntui oudolta?

– Ei. Päinvastoin. Se oli sille ihan tavallinen työasia.

Johanna kiitti ja lopetti puhelun siihen.

Johanna avasi Aleksin viestiketjun viereen Kaisan vuoden 2014 sähköpostiketjun. Osoitteet eivät olleet samoja eivätkä viestit puhuneet samoista asioista: Kaisalle arkistoaineiston puutteista ja käyttöoikeuksista, Aleksille alkuperäistiedostoista ja teknisistä tiedoista. Yhteistä oli toimintamalli.

Hän kirjoitti vertailun reunaan: yhteinen osoite, tekninen työsyy, kotikäynti. Oikeuslääketiede yhdisti teot. Viestit osoittivat nyt lisäksi, että ainakin kahdessa tapauksessa pääsy uhrin kotiin oli rakennettu tapahtumaan liittyvän uskottavan työasian kautta.

Maanantaiaamuna Ville Kanto istui poliisitalon neuvotteluhuoneessa kannettava tietokone ja kaksi mapillista tulosteita edessään. Hän oli selvittänyt viikonlopun aikana, mitä poliisi tarvitsi, ja koonnut aineiston valmiiksi.

– Tämä osoite on teknisen tuotannon yhteinen, hän sanoi, kun Johanna näytti Aleksin viestiketjun lähettäjätiedon. – Sitä käytettiin kuvasiirtoihin, metatietoihin, versioihin ja jälkiselvittelyyn. Ei pelkkään käyttäjätukeen.

– Ketkä pääsivät siihen?

Ville käänsi näytölle organisaatiokaavion.

– Päävastuulliset, osa kuvapuolen teknisistä ihmisistä ja tarpeen mukaan alihankkijoiden työntekijöitä. Käyttöoikeudet vaihtelivat työvaiheen mukaan, ja osa kirjautui yhteisiltä työasemilta.

Tekninen tuotanto oli hajautunut usealle yritykselle. Sama yritys saattoi vastata laitteista ja käyttää asennuksissa toisen yrityksen työntekijöitä; tapahtuman lopussa väkeä oli siirretty tehtävästä toiseen tarpeen mukaan.

– Jos tässä lukee, että joku oli kuvajärjestelmissä, tarkoittaako se automaattisesti pääsyä tähän osoitteeseen? Johanna kysyi.

– Ei. Eikä osoitteen käyttöoikeus tarkoita, että ihminen teki kuvankäsittelyä. Siksi pelkkä tehtävänimike ei riitä.

– Eli yhdistetään käyttöoikeus, työasema ja läsnäolo.

– Niin pitkälle kuin lokit antavat.

– Tunnetteko kaikki käyttäjät?

– En henkilökohtaisesti. Päävastuulliset kyllä. Alempana on ihmisiä, jotka olivat paikalla vain muutaman päivän tai yhdessä työvaiheessa. Tänä vuonna kulunvalvonta on onneksi aika tarkka.

Ville avasi aineistot: tapahtuma-alueen kulkuluvat, teknisten työasemien tunnisteet ja kirjautumisajat sekä alihankintasopimukset yritysten ilmoittamine työntekijöineen.

– Tarvitsemme kaiken alkuperäisessä muodossa, Johanna sanoi. – Myös ne ihmiset, joita ette tunne.

– Saatte. Järjestelmätoimittajalta voidaan tehdä vielä varmistettu vienti.

– Onko tässä joku, jonka tiedätte olleen tekemisissä Aleksin kanssa nimenomaan tämän viestin asiassa?

Ville pudisti päätään.

– Ei. Jos asia olisi tullut minulle tai päävastaavalle asti, siitä olisi todennäköisesti tehtävämerkintä. Yhteisestä osoitteesta hoidettiin niin paljon pieniä jälkitöitä, ettei jokainen keskustelu noussut tuotannon seurantaan.

Ville vastasi siihen, mitä tiesi, eikä yrittänyt täyttää aukkoja arvauksilla. Johanna ei lähtenyt käymään aineiston nimiä Villen kanssa läpi; niiden arviointi kuului poliisille, kun koko joukko oli koossa.

Kun hän oli lähtenyt, Johanna ja Antti siirsivät vuoden 2018 aineiston suurelle näytölle ja avasivat viereen vuoden 2014 KASVOT-kokonaisuuden.

Ensimmäinen vertailu oli helppo.

Tapahtumajärjestäjät olivat vaihtuneet. Pääalihankkija oli eri. Teknisen tuotannon nimetyt vastuuhenkilöt eivät olleet samoja, eikä arkistosta, kuvansiirroista tai kulunhallinnasta vastaavissa päärooleissa ollut ilmeistä yhteistä henkilöä.

– Jos sama ihminen on molemmissa, hän ei tule meille tätä kautta, Antti sanoi.

– Ei päärooleista.

He siirtyivät alemmas.

Vuoden 2018 aineisto avautui nimi nimeltä: tilapäisiä kulkulupia, työvuoroja, työasemakirjautumisia ja alihankkijoiden henkilöstöilmoituksia. Aineisto ei kertonut suoraan, kuka oli kirjoittanut Aleksille, mutta sen avulla käyttäjäjoukkoa voitiin rajata ajan, tehtävän ja käyttöoikeuden mukaan.

Vuoden 2014 aineistoa ei voinut rajata yhtä tarkasti.

Vakituiset ja useimmat tilapäiset työntekijät oli nimetty jo vuonna 2014, myös alemmissa alihankintaportaissa. Henkilöluetteloita ei kuitenkaan pystytty yhdistämään kaikkiin toteutuneisiin vuoroihin, työasemiin ja aineistoeriin. Joistakin sijaisista oli jäänyt varmistamatta nimi. Heidän vuorojensa kohdalla aineistossa oli yritys, tehtävän kuvaus ja laskutetut tunnit.

Antti rakensi rinnalle neljä saraketta: järjestäjä, pääalihankkija, nimetty vastuuhenkilö, alempi tekninen henkilöstö. Kolme ensimmäistä voitiin verrata. Neljännessäkin oli työntekijänimiä molemmilta vuosilta, mutta vuoden 2014 luettelo ei kattanut kaikkia toteutuneita vuoroja.

– Tämä on juuri se porras, jota me tarvitsemme, Antti sanoi.

Johanna nyökkäsi. Tekijä ei ollut tarvinnut asemaa tuotannon johdossa, vain riittävän uskottavan yhteyden tapahtumaan ja pääsyn sen tekniseen ympäristöön.

Antti avasi yhden vanhan aineistopyynnön vastauksen.

– Tätä yritettiin silloin täydentää.

Johanna muisti. Kaikista tilapäisistä tekijöistä ei ollut ollut yhtä koottua luetteloa.

– Tehdään se niin pitkälle kuin voidaan, Johanna sanoi. – Kaikki vanhasta aineistosta löytyvät työntekijänimet vertailuun. Aukkoihin haetaan täydennykset yrityksiltä ja vastuuhenkilöiltä, laskujen liitteitä myöten. Vuoden 2018 puolelta erikseen ihmiset, joilla oli pääsy yhteiseen osoitteeseen tai kuvajärjestelmiin.

– Vanhoilta yrityksiltä henkilöstö- ja työvuorotiedot uudelleen?

– Kaikki, mitä niillä vielä on. Myös alihankinnan seuraava porras. Ja jokaisen tiedon lähde näkyviin. Neljän vuoden takainen muistikuva ei ole sama asia kuin tämän viikon kulunvalvontatieto.

– Siitä tulee pitkä lista.

– Pitkä lista on parempi kuin keksitty yhteinen nimi.

Iltapäivän aikana he saivat muutamia vanhoja yrityksiä kiinni. Yhdellä oli edelleen laskuihin liittyneitä työmääräyksiä, toisella ei enää tapahtumakohtaista jakoa. Entinen työnjohtaja pystyi nimeämään kaksi ihmistä varmasti ja kolmannen vain etunimellä. Kaikki kirjattiin lähteineen.

Tiistaihin mennessä näkyvistä ylemmistä organisaatiokerroksista ei ollut löytynyt vuosia yhdistävää henkilöä. Myöskään tunnettujen työntekijänimien vertailu ei ollut tuottanut henkilöä, jonka yhteys kaikkiin kolmeen uhriin olisi voitu osoittaa. Vuoden 2018 alemmasta teknisestä portaasta heillä oli rajattava henkilötason joukko. Vuoden 2014 puolella osa työvuoroista ja aineistoeristä jäi yhä ilman varmistettua tekijää.

Johanna katsoi kahta taulukkoa rinnakkain. Molemmissa oli nimiä. Vuoden 2014 puolella niiden väliin jäi rivejä, joilla oli vain yritys ja tehty työ.

Viestintä oli valmistellut tiedoteluonnoksen jo maanantaina, mutta Johanna oli pitänyt sen pöydällään vertailun ensimmäisiin tuloksiin asti. Tiistaina iltapäivällä hän kävi sen läpi Antin ja viestinnän päivystäjän kanssa.

Luonnoksessa kerrottiin, että poliisi selvitti Aleksi Mäkisen henkirikoksen mahdollista yhteyttä vuoden 2014 kahteen henkirikokseen. Sisäisesti tutkinnat oli jo yhdistetty. Tekotapaa ei kuvattu, eikä KASVOT-yhteyttä avattu teknisen organisaation tasolle.

– Jos kerromme yhteydestä, kysymys on heti siitä, mikä yhdistää, päivystäjä sanoi.

– Siihen vastataan, ettemme kommentoi tutkinnan yksityiskohtia.

– Kuolinsyy?

– Ei.

– Nauhan puuttuminen?

– Ei.

Antti selasi luonnosta.

– KASVOT mainitaan Aleksin julkisena taustana joka tapauksessa. Lehti on jo tehnyt sen.

– Se ei tarkoita, että kerromme yhteisen teknisen osoitteen tai tapaamisen, Johanna sanoi. – Emme anna tekijälle listaa siitä, mitä olemme saaneet selville.

Vuonna 2014 Jarkon juttu oli vienyt keskustelun poliisin edelle ja pakottanut Johannaa vastaamaan ennen kuin hän olisi itse valinnut hetken. Nyt tilanne oli toinen. Aleksin KASVOT-osallistuminen oli jo julkinen, Jarkko oli kysynyt vanhojen murhien yhteydestä, ja poliisilla oli peruste yhdistää tutkinnat ilman että sen salaista näyttöä tarvitsi avata.

Täydellinen vaikeneminen ei enää suojellut samaa asiaa kuin neljä vuotta sitten. Jos yhteys tulisi seuraavaksi julki vuodosta tai ulkopuolisesta päätelmästä, keskustelu karkaisi taas poliisin edelle. Yleisellä tiedolla saattoi myös olla tutkinnallista arvoa: joku vuoden 2014 tapahtumien lähellä ollut saattoi vasta nyt ymmärtää vanhan havaintonsa merkityksen.

Johanna luki luonnoksen vielä kerran alusta loppuun.

Sanamuoto mahdollinen yhteys oli ulospäin varovaisempi kuin heidän sisäinen tietonsa.

Johanna sulki vertailutaulukon ja palautti katseensa tiedoteluonnokseen.

– Tämä raja pitää, hän sanoi. – Julkaiskaa.